Mithlas Nightweaver
Jun 19, 2024 13:19:51 GMT 2
Post by Lenny on Jun 19, 2024 13:19:51 GMT 2
☆.´ `. ☽¸.☆, MITHLAS NIGHTWEAVER☆.¸☽ .` ´.☆
𓆏Laji 𓍊𓋼
Haltija
𓆝 Sukupuoli 𓆟
Mies
｡ﾟ☾ Ikä ☽ ﾟ⋆
370 / ulkoisesti +30
⋆⭒𖥧𓋼𓍊Ammatti/asema/elinkeino𓋼𖤣𖥧˚｡⋆
Mithlasilla ei ole mitään virallista ammattia. Nightweavereiden suvun jäsenenä hän harrastaa sukunsa kanssa mm. kiristämistä ja rotupuhdistusta, joita molempia tekevät myös maksusta.
˖⁺ ☁⋆Asuinpaikka☁⋆ .⋆
Mithlas on lähtöisin Northmouthin ja Glimmeforthin välimaastosta, koilliseen vievän joen varrella olevan puoliverisistä vapautetun kylän laitamille rakennetusta linnoituksesta, jonka Nightweaverit ovat vallanneet itselleen. Hän kuitenkin viettää paljon aikaa, oikeastaan asuu, samaisen joen varrella seisovassa kartanossa Vierveilistä kymmenisen kilometriä koilliseen. Perinteisesti Nightweavereiden asumuksien ylle on nostettu vihaisilta puoliverisiltä ja muilta pahaa tahtovilta suojeleva sumuverho, jonka läpi ei ole mahdoton päästä, mutta joka kuitenkin vaikeuttaa huomattavasti kohteen löytämistä. Samankaltainen sumu ympäröi myös Mithlasin asuttamaa kartanoa.
˚.𑁍 Maine & vaikutelma˚.𓋼𖤣𖥧
Mithlasin maine ei ole mairitteleva. Ennen pimentoon jäänyt haltija on alkanut kasvattaa huomiota tietynlaisena kasanovana, jonka suhteiden laskemiseen tarvitaan suuremman luokan helmitaulu. Tämän lisäksi hänen suvusta kiertää paikkaansa pitävä huhu, jonka mukaan he harjoittavat puoliveristen totaalista poistamista Astreasta -joissakin kertomuksissa nämä peräti syövän uhrinsa! Vaikka tämä suuri työ on pyritty pitämään mahdollisimman salaisena, on tieto vuotanut pahaa aavistamattomien silminnäkijöiden ilmaantuessa väärään paikkaan oikeaan aikaan. Tämä kaikki tieto tuntuu kuitenkin hyvin kaukaiselta, kun miehen kohtaa kasvotusten. Mithlasin surumielinen, viileä ja etäinen olemus vie pohjan sen kaltaisilta huhuilta, joissa hänet on maalailtu naistenkaatajaksi. Toisaalta tämä vaikuttaa myös aivan liian masentuneelta jaksaakseen juoksennella puoliveristen perässä.
𓋼𓍊 𓆏 Ulkoisesti...𓍊𓋼𓍊.
Mithlasin kasvoilla on vakava, aavistuksen surumielinen ilme. Joskus muinoin hän osasi hymyillä, vakavuuden tilalla oli pehmeyttä ja katseessa kainoutta, toisinaan tunteiden paloa. Tätä nykyään hän ei kuitenkaan perustu hymyilemisestä, ei ainakaan liiasta tai turhasta sellaisesta. Miehen perusolemus on muutenkin varsin synkeä, mitä hän ei edes yritä piristää millään tavalla. Mithlas omaa mustat, yli kasvaneen polkan pituiset ja keskijakaukselle sukaistut hiukset, jotka ovat laadultaan paksut ja suorat. Hiusten kehystämät kasvot ovat kapeat ja kalvakat. Suurehko kyömynenä komeilee kasvojen keskiössä ja paksujen mustien kulmien alla maailmaa seuraavat raskasluomiset ja ilottomat silmät, jotka ovat väriltään hiilenmustat. Miehen huulet ovat kapeat ja suu pienehkö.
Mithlas ontuu aavistuksen vasenta jalkaa kävellessään. Ei kuitenkaan niin pahasti, että tarvitsisi tukea tai että jalka hidastaisi miehen menoa liiaksi. Raajoista ja niiden vioista riippumattomasta syystä Mithlasin ryhdikkyys vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon hän haluaa tietyssä tilanteessa olla. Toisinaan hänet saattaa löytää katkaravun tavoin kyhjöttämästä huoneen perältä, toisinaan hän on kuin heinäseipään niellyt. Tästä olomuotojen sekamelskasta huolimatta Mithalsista huokuu tiettyä viileää arvokkuutta, mikä luultavasti johtuu tämän vakavuudesta ja tavasta kantaa itseään. Elehdintä on pientä ja harkittua, puhe taas on rauhallista. Haltijan värimaailma on varsin yksipuolinen, sillä siihen kuuluu vain mustaa. Kapean ja leveäharteisen, 195cm pitkän kortensa haltija verhoaa synkkiin ja liehuviin kaapuihin, joissa on korkea kaulus. Tyypillisesti miehestä jää näkyville vain kasvot ja kädet, jotka näyttävät entistäkin kalvaammilta mustaa vaatetusta vasten.
Mithlas ontuu aavistuksen vasenta jalkaa kävellessään. Ei kuitenkaan niin pahasti, että tarvitsisi tukea tai että jalka hidastaisi miehen menoa liiaksi. Raajoista ja niiden vioista riippumattomasta syystä Mithlasin ryhdikkyys vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon hän haluaa tietyssä tilanteessa olla. Toisinaan hänet saattaa löytää katkaravun tavoin kyhjöttämästä huoneen perältä, toisinaan hän on kuin heinäseipään niellyt. Tästä olomuotojen sekamelskasta huolimatta Mithalsista huokuu tiettyä viileää arvokkuutta, mikä luultavasti johtuu tämän vakavuudesta ja tavasta kantaa itseään. Elehdintä on pientä ja harkittua, puhe taas on rauhallista. Haltijan värimaailma on varsin yksipuolinen, sillä siihen kuuluu vain mustaa. Kapean ja leveäharteisen, 195cm pitkän kortensa haltija verhoaa synkkiin ja liehuviin kaapuihin, joissa on korkea kaulus. Tyypillisesti miehestä jää näkyville vain kasvot ja kädet, jotka näyttävät entistäkin kalvaammilta mustaa vaatetusta vasten.
✩˚.⋆Luonneesta...˖ֶָ֢𓅫𓏲⋆๋࣭
Siinä, missä on valoa, on myös varjoja ja niiden välissä tanssahtelee Mithlas. Ei sillä, että haltija olisi niin riemunkirjava persoona, joka pistäisi jalalla koreaksi tuon tuosta -päinvastoin! Mithlasin olemus on päältä katsottuna suorastaan masentava. Hän vaikuttaa siltä, kuin olisi kovettanut itsensä siihen pisteeseen, ettei tämä tunne mitään. Juurikin tämän kaltainen tyhjiön luoma illuusio saa haltijan käytöksen vaikuttamaan kylmältä ja kolkolta, kuin tämä olisi sieluton ruumis, joka vain tekee kaiken tarvittavan vaivaamatta päätään tekojensa seuraamuksilla. Hyvin usein Mithlasin puheetkin kääntyvät johonkin synkkään ja melankoliseen, eikä sellaista aihetta olekaan, josta ei jotain masentavaa löytyisi, minkä hän pistää realismin piikkiin. Haltija tiedostaa käyttäytyvänsä toisinaan melko kylmästi, osaa katuakin, muttei silti viitsi vaivautua tekemään mitään itsensä tai muiden olotilan kohentamiseksi. Mikään vitsiniekka tämä ei ole, minkä voi haistaa jo kaukaa. Haltija toki ymmärtää huumorin päälle, muttei koskaan lähde mukaan mihinkään hauskaan -mikä johtuu osittain tämän veljien järjestämistä lapsuusaikojen hauskoista. Toisinaan pienieleinen, vähän väkinäinenkin hymy saattaa vilahtaa ohikiitävän hetken ajan miehen kasvoilla, kolkko naurahduksin elävöittää joskus miestä, molemmat kylläkin merkkinä siitä, että Mithlas kuuli ja ymmärsi, muttei halua jatkaa saman aiheen parissa. Tästä voikin arvata, ettei haltija ole kamalan sosiaalinen, ei ainakaan siinä mielessä, että tyrkyttäisi omaa seuraa kenellekään. Toisinaan haltijan kuin haltijan on osattava pistää itseään muiden seuraan ja sen Mithlas tekee tilanteesta riippuen joko hyvin etäisesti ja viileästi, tai sitten ei niin etäisesti ja viileästi. Mithlasisista löytyy synkeän ulkokuoren alta varsin kirjava skaala tunteita ja piirteitä, joita mies ottaa esiin kuin taikuri jäniksiä hatusta. Yhtenä hetkenä tasaisen synkeästä miehestä saattaa muovautua äkkiarvaamattoman kiivas, eteerisen lempeä tai jotain näiden väliltä. Kuortaan hän ei kuitenkaan lähde säröttämään ihan tuosta noin vain, ellei sille ole jotain erityistä syytä. Hän haluaa ja pyrkii hallitsemaan tunteitaan täydellisesti, mutta yllättävissä tilanteissa ei ole aivan mahdotonta nähdä miehen menettävän ohjaksia osittain, ellei kokonaan.
Aikana ennen kovan kuoren rakentamista Mithlas koki maailman toisella tavalla. Hän oli ulospäin eloisampi ja omasi pehmeän tavan kohdata kaiken, mikä teki hänestä varsin miellyttävän seuralaisen. Ujonlainen ja itseään vähempänä tämä piti, mikä jätti Mithlasin seinäruusuksi kutakuinkin kaikissa tilanteissa. Aloitettuaan perheensä kanssa puoliveristen karsimisen miehen pehmeys alkoi kaivautua pikkuhiljaa syvemmälle vieden samalla mukanaan kaiken muunkin ja tilalle kasvoi jotain hyvin kovaa ja masentavaa.
‧˚𓇗 Kaikki alkoi siitä, kun.. ˖ °࿓
Mithlas syntyi kolmanneksi ja nuorimmaksi veljiensä Malkarin ja Enderin jälkeen. Hän oli jo syntyessään veljiään heiveröisempi ja se jos mikä oli hyvä syy isoveikkojen vähän leikkiä nuorimmaisella. Erään mukavan leikkihetken päätteeksi Mithlas löydettiin parkumasta täyttä kurkkua, kun hänet oli käyty nostamassa puuhun, josta nuorimmainen oli pudonnut ja pudotessaan vääntänyt jalkansa. Mithlas oli itse sen verran nuori, ettei tapahtunutta muista, mutta pahanteosta kiinni jääneet veljet saivat sen luokan selkäsaunan, etteivät tohtineet enää kajota kuopukseen. Eivät ainakaan samalla tavalla. Tapahtuman jälkeen Mithlas on ontunut vasenta jalkaa ja ontumisen pohjimmaisen syyn kertominen oli jätetty veljille, jotka keksivät joka kerta täysin eri tarinan sille, mitä jalalle oli tapahtunut. Yhtenä hetkenä jalka ei ollut edes Mithlasin, vaan jonkun tien puoleen kuolleen kääkän, toisella kerralla jalka oli ainoa oikea jäljelle jäänyt osa Mithlasista, kun tämä räjähti syntyessään. Vanhemmat sisarukset järjestivät nuorimmaiselle tuon tuosta sen luokan pikkujäynää, joka ajoi tämän pahimpina päivinä lukkiutumaan omaan huoneeseen välttyäkseen kiusalta. Mithlasille kehittyi tietynlainen ihailun ja pelon sekainen tapa kohdata veljensä, jotka vain nauttivat nuorimmaisen ahdingosta. Toisaalta Mithlas halusi luoda yhteyden tuhokaksikkoon ja olla mukana heidän kolttosissaan, toisaalta hän halusi pysyä näistä kaukana, sillä Mithlas oli hyvin usein jollain tapaa kiusan kohteena. Vanhemmat olivat puolestaan tyytyväisiä siihen, että veljet tulivat hyvin toimeen keskenään, eikä sen suurempia haavereita enää sattunut, joten heidän oli turha hassuja kommelluksia ja juttuja alkaa korjaamaan, koska loppujen lopuksi pojat olivat vain poikia.
Nighweaverien suvun fanaattisuus veren puhtaudesta sai alkunsa Mithlasin äidin päähänpinttymästä. Oli samainen suku aikaisemminkin samaa raakalaismaista toimintaa harjoittanut, mikä oli laantunut joitakin vuosisatoja sitten hävettävän vähäiseksi. Mithlasin äiti, vaikkei veren perimältään Nightweaver ollutkaan, oli aina nähnyt puoliveriset huonompana rotuna, yhtä inhottavana, kuin petivaatteisiin pesineen rottalauman. Ihmiset hän sieti, mutta haltijan veren sekoittuminen näihin oli hirveä vääryys. Suurimmaksi osaksi syy johtui siitä, että puoliverisiä oli vaikeampi kiristää, kuin taikuuteen kykenemättömiä ihmisiä. Hän onnistui istuttamaan vanhan ajatuksensiemenen miehensä, Calianin mieleen, joka ajan saatossa puhkesi kukkaan ja niin oli Nightweavereiden suku palanut takaisin juurilleen. Holtittomasti lisääntyneistä puoliverisistä oli siis päästävä eroon ja Nightweaverit pitivät suorastaan suurena ylpeyden aiheena ollessaan yksi sellainen suku, joka oikeasti tekikin asialle jotain. Metsästyksestä kehittyi kerta kerralta hauskempi hupi, jota lapset pääsivät harjoittamaan viimeistään tullessaan täysi-ikäisiksi. Calian perheineen ei suinkaan ollut ainoa suvun haara, joka jahtasi puoliverisiä. Tämän veli, Fleon toi oman panoksensa peliin nappaamalla ja myymällä huonompaa rotua. Mithlas veljiensä tavoin otettiin aikanaan myös mukaan, mikä hirvitti herkkää nuorta valtavasti. Hän teki kaikkensa, jotta ei joutuisi osallistumaan lahtausretkille, mutta suvun uusi perinne meni henkilökohtaisten mieltymysten edelle, eikä tapahtumasta pois jäämistä ilman mitään vakavaa syytä katsottu hyvällä. Se oli suorastaan verrattavissa petturuuteen. Mithlas, joka halusi kovasti olla osa perhettään ei voinut siis muuta, kuin roikkua perässä ja yrittää esittää, että edes jossain määrin oli mukana. Hän jättäytyi yleensä niihin vähäpätöisempiin hommiin, kuten puoliveristen paikantamiseen ja sumun nostattamiseen, jonka turvissa Nighweaverit hyökkäsivät. Vastoin omaa tahtoaan murhaajaksi joutuminen alkoi pikku hiljaa muovaamaan Mithlasia, joka joutui sulkemaan paljon sellaisia piirteitä piiloon, jotka estivät tätä tekemästä sitä, mitä piti.
Nightweaverit kosiskelivat muitakin haltijasukuja mukaan Astrean puhdistukseen ja voimakkaina tunnetut Draughtfangit olivat yksi näistä. Veljeksistä rauhallisin lähetettiinkin ystävämieliselle vierailulle Northmouthiin, jossa tämän oli tarkoitus nuoleskella itse pääpirua liittymään puoliveristen hävittämiseen. Draughtfangit ottivat Mithlasin vieraakseen varsin avokätisesti ja ympäristön muutos tuntui piristävän miestä hurjasti tuoden esiin tästä sen kaltaisia puolia, jotka pysyivät visusti piilossa kotipuolessa. Suurimpana vaikuttajana kuoresta ulos tulemiselle oli Nylian, jonka lämpö ja syvä kiintymys miestä kohtaan olivat jotain uutta. Mithlas piti tästä vieraasta tunteesta, mikä päinvastoin tuntui aiheuttavan paheksuntaa muiden Draughfangien keskuudessa. Kaksikon orastava rakkaustarina sai kylmän lopun kun Mithlas, joka kielloista huolimatta jatkoi Nylianin tapaamista, karkotettiin Northmouthista. Se jos mikä oli karvas isku valoisamman puolen elämästä juuri löytäneelle miehelle. Nightweaveritkään eivät riemuinneet sen kaltaisesta tuloksesta, sillä Mithlas oli hyvin todennäköisesti onnistunut vesittämään kaikki mahdollisuudet sen luokan suvun ystävyyden takaamiseksi. Miehelle se oli kuitenkin murheista pienin, sillä päällimmäisenä ajatuksissaan hänellä oli Nylian, jonka menettäminen kummitteli miestä. Jonkin aikaa tämä yritti pitää kiinni toivosta ja elätteli mahdollisuutta siitä, että jonain päivänä Nylian ehkä ilmestyisi Nightweavereiden linnoituksen porteille. Draughtfangit kun olivat tehneet varsin selväksi, ettei Mithlas ollut enää tervetullut heidän maille. Aika kului ja Mithlas vaipui synkkyyteen tultuaan siihen tulokseen, että Nylian oli ja pysyi Northmouthissa. Estääkseen poikaansa tekemästä mitään harkitsematonta, Nightweaverit pitivät tämän täysin pimennossa Northmouthin asioista. Mithlas jatkoi siis elämää tietämättä lainkaan Draughtfangien tapahtumista ja siitä, että tästä oli tullut isä.
Vuodet vierähtivät ja Mihtlasista oli jäljellä vain varjo entisestä. Tämä kun alkoi turtua kaikkien ristiretkien jälkeen siihen pisteeseen, ettei osannut enää kauhistua siitä, mitä teki. Elämän viemisestä tuli hänelle täysin normaali aihe, josta juteltiin ruokapöydän ääressä ja jolla saattoi rehvastellakin. Yhtä voitonriemuisesti Mithlas ei silti osannut iloita tappolistallaan, kuin vaikkapa veljensä, jotka keksivät ihan uusia tapoja lisätä puuhaan jännitystä. Mithlas taasen ei ollut lainkaan iloinen tekosistaan. Se oli vain jotain, mikä tehtiin. Viattomien uhrien lisäksi tälle alkoi kertyä liuta rakastajia, prostituoituja mukaan mahtuen, joiden kanssa suhteet olivat suurimmaksi osaksi vain fyysisiä Mithlasin kykenemättä ja uskaltamatta luoda minkäänlaista tunnesidettä keneenkään. Hän yritti pitää suhteet salassa muuttamalla yhteen suvun omistamista syrjäisemmistä kartanoista, mutta siitä huolimatta sana alkoi levitä.
Jossain vaiheessa muitakin sukuja ja yksittäisiä haltijoita halusi päästä osalliseksi Nightweavereiden puhdistustyöhön ilman, että näitä tarvitsi sen kummemmin houkutella siihen. Osa ei halunnut liata käsiään tai mainettaan, joten osallistumisen sijasta nämä haltijat maksoivat Nightweavereille. Mukaan puoliveristen jahtiin otettiin kaikki kynnelle kykenevät ja ainoana kriteerinä oli puhdasverisyys -myös ihmiset olivat siis tervetulleita. Tällä tavalla Nightweaverit pääsivät paremmin perille siitä, mistä suvusta heidän tulisi ottaa pojilleen morsiamet. Nightweavereille oli kehkeytynyt tarkka standardi kenet ottivat omaansa jatkamaan, sillä tulevien miniöiden oli suotavaa jakaa sama ajatusmaailma -liian herkkähermoiset kun eivät kauaa jaksaisi heidän puuhia katsella. Malkar saatiin varsin nopeasti pois poikamiesmarkkinoilta ja Ender oli ehtinyt naimisiin jo vuosikymmen ennen tätä, mutta veljistä masentavin ja epäsuotuisaan maineeseen ajautunut Mithlas oli vaikea saada herättämään kenenkään kiinnostusta, eikä Nightweavereiden päät halunneet pakottaa turhaa vaimoa yhdellekään lapselle. Huhut ja kolkko olemus eivät kuitenkaan karkottaneet aivan kaikkia, vaan muuan haltijasuvun nuori tytär, Amadrya, jota miehen synkkä olemus kiehtoi, alkoi viihtyä tämän seurassa enenevissä määrin. Nightweaverit pitivätkin tätä erinomaisena miniänä ja ovat jo vuosia työntäneet nuorta naista Mithlasille milloin pyytäen tätä mukaan vierailemaan poikansa luona kartanossa, milloin kutsuen Mithlasin ja Amadryan aivan sattumalta samaan aikaan Nightweavevereiden katon alle. Samalla he ovat yrittäneet saada Mithlasin lopettamaan hävyttömän elämäntyylin ylläpitämistä.
Mithlas syntyi kolmanneksi ja nuorimmaksi veljiensä Malkarin ja Enderin jälkeen. Hän oli jo syntyessään veljiään heiveröisempi ja se jos mikä oli hyvä syy isoveikkojen vähän leikkiä nuorimmaisella. Erään mukavan leikkihetken päätteeksi Mithlas löydettiin parkumasta täyttä kurkkua, kun hänet oli käyty nostamassa puuhun, josta nuorimmainen oli pudonnut ja pudotessaan vääntänyt jalkansa. Mithlas oli itse sen verran nuori, ettei tapahtunutta muista, mutta pahanteosta kiinni jääneet veljet saivat sen luokan selkäsaunan, etteivät tohtineet enää kajota kuopukseen. Eivät ainakaan samalla tavalla. Tapahtuman jälkeen Mithlas on ontunut vasenta jalkaa ja ontumisen pohjimmaisen syyn kertominen oli jätetty veljille, jotka keksivät joka kerta täysin eri tarinan sille, mitä jalalle oli tapahtunut. Yhtenä hetkenä jalka ei ollut edes Mithlasin, vaan jonkun tien puoleen kuolleen kääkän, toisella kerralla jalka oli ainoa oikea jäljelle jäänyt osa Mithlasista, kun tämä räjähti syntyessään. Vanhemmat sisarukset järjestivät nuorimmaiselle tuon tuosta sen luokan pikkujäynää, joka ajoi tämän pahimpina päivinä lukkiutumaan omaan huoneeseen välttyäkseen kiusalta. Mithlasille kehittyi tietynlainen ihailun ja pelon sekainen tapa kohdata veljensä, jotka vain nauttivat nuorimmaisen ahdingosta. Toisaalta Mithlas halusi luoda yhteyden tuhokaksikkoon ja olla mukana heidän kolttosissaan, toisaalta hän halusi pysyä näistä kaukana, sillä Mithlas oli hyvin usein jollain tapaa kiusan kohteena. Vanhemmat olivat puolestaan tyytyväisiä siihen, että veljet tulivat hyvin toimeen keskenään, eikä sen suurempia haavereita enää sattunut, joten heidän oli turha hassuja kommelluksia ja juttuja alkaa korjaamaan, koska loppujen lopuksi pojat olivat vain poikia.
Nighweaverien suvun fanaattisuus veren puhtaudesta sai alkunsa Mithlasin äidin päähänpinttymästä. Oli samainen suku aikaisemminkin samaa raakalaismaista toimintaa harjoittanut, mikä oli laantunut joitakin vuosisatoja sitten hävettävän vähäiseksi. Mithlasin äiti, vaikkei veren perimältään Nightweaver ollutkaan, oli aina nähnyt puoliveriset huonompana rotuna, yhtä inhottavana, kuin petivaatteisiin pesineen rottalauman. Ihmiset hän sieti, mutta haltijan veren sekoittuminen näihin oli hirveä vääryys. Suurimmaksi osaksi syy johtui siitä, että puoliverisiä oli vaikeampi kiristää, kuin taikuuteen kykenemättömiä ihmisiä. Hän onnistui istuttamaan vanhan ajatuksensiemenen miehensä, Calianin mieleen, joka ajan saatossa puhkesi kukkaan ja niin oli Nightweavereiden suku palanut takaisin juurilleen. Holtittomasti lisääntyneistä puoliverisistä oli siis päästävä eroon ja Nightweaverit pitivät suorastaan suurena ylpeyden aiheena ollessaan yksi sellainen suku, joka oikeasti tekikin asialle jotain. Metsästyksestä kehittyi kerta kerralta hauskempi hupi, jota lapset pääsivät harjoittamaan viimeistään tullessaan täysi-ikäisiksi. Calian perheineen ei suinkaan ollut ainoa suvun haara, joka jahtasi puoliverisiä. Tämän veli, Fleon toi oman panoksensa peliin nappaamalla ja myymällä huonompaa rotua. Mithlas veljiensä tavoin otettiin aikanaan myös mukaan, mikä hirvitti herkkää nuorta valtavasti. Hän teki kaikkensa, jotta ei joutuisi osallistumaan lahtausretkille, mutta suvun uusi perinne meni henkilökohtaisten mieltymysten edelle, eikä tapahtumasta pois jäämistä ilman mitään vakavaa syytä katsottu hyvällä. Se oli suorastaan verrattavissa petturuuteen. Mithlas, joka halusi kovasti olla osa perhettään ei voinut siis muuta, kuin roikkua perässä ja yrittää esittää, että edes jossain määrin oli mukana. Hän jättäytyi yleensä niihin vähäpätöisempiin hommiin, kuten puoliveristen paikantamiseen ja sumun nostattamiseen, jonka turvissa Nighweaverit hyökkäsivät. Vastoin omaa tahtoaan murhaajaksi joutuminen alkoi pikku hiljaa muovaamaan Mithlasia, joka joutui sulkemaan paljon sellaisia piirteitä piiloon, jotka estivät tätä tekemästä sitä, mitä piti.
Nightweaverit kosiskelivat muitakin haltijasukuja mukaan Astrean puhdistukseen ja voimakkaina tunnetut Draughtfangit olivat yksi näistä. Veljeksistä rauhallisin lähetettiinkin ystävämieliselle vierailulle Northmouthiin, jossa tämän oli tarkoitus nuoleskella itse pääpirua liittymään puoliveristen hävittämiseen. Draughtfangit ottivat Mithlasin vieraakseen varsin avokätisesti ja ympäristön muutos tuntui piristävän miestä hurjasti tuoden esiin tästä sen kaltaisia puolia, jotka pysyivät visusti piilossa kotipuolessa. Suurimpana vaikuttajana kuoresta ulos tulemiselle oli Nylian, jonka lämpö ja syvä kiintymys miestä kohtaan olivat jotain uutta. Mithlas piti tästä vieraasta tunteesta, mikä päinvastoin tuntui aiheuttavan paheksuntaa muiden Draughfangien keskuudessa. Kaksikon orastava rakkaustarina sai kylmän lopun kun Mithlas, joka kielloista huolimatta jatkoi Nylianin tapaamista, karkotettiin Northmouthista. Se jos mikä oli karvas isku valoisamman puolen elämästä juuri löytäneelle miehelle. Nightweaveritkään eivät riemuinneet sen kaltaisesta tuloksesta, sillä Mithlas oli hyvin todennäköisesti onnistunut vesittämään kaikki mahdollisuudet sen luokan suvun ystävyyden takaamiseksi. Miehelle se oli kuitenkin murheista pienin, sillä päällimmäisenä ajatuksissaan hänellä oli Nylian, jonka menettäminen kummitteli miestä. Jonkin aikaa tämä yritti pitää kiinni toivosta ja elätteli mahdollisuutta siitä, että jonain päivänä Nylian ehkä ilmestyisi Nightweavereiden linnoituksen porteille. Draughtfangit kun olivat tehneet varsin selväksi, ettei Mithlas ollut enää tervetullut heidän maille. Aika kului ja Mithlas vaipui synkkyyteen tultuaan siihen tulokseen, että Nylian oli ja pysyi Northmouthissa. Estääkseen poikaansa tekemästä mitään harkitsematonta, Nightweaverit pitivät tämän täysin pimennossa Northmouthin asioista. Mithlas jatkoi siis elämää tietämättä lainkaan Draughtfangien tapahtumista ja siitä, että tästä oli tullut isä.
Vuodet vierähtivät ja Mihtlasista oli jäljellä vain varjo entisestä. Tämä kun alkoi turtua kaikkien ristiretkien jälkeen siihen pisteeseen, ettei osannut enää kauhistua siitä, mitä teki. Elämän viemisestä tuli hänelle täysin normaali aihe, josta juteltiin ruokapöydän ääressä ja jolla saattoi rehvastellakin. Yhtä voitonriemuisesti Mithlas ei silti osannut iloita tappolistallaan, kuin vaikkapa veljensä, jotka keksivät ihan uusia tapoja lisätä puuhaan jännitystä. Mithlas taasen ei ollut lainkaan iloinen tekosistaan. Se oli vain jotain, mikä tehtiin. Viattomien uhrien lisäksi tälle alkoi kertyä liuta rakastajia, prostituoituja mukaan mahtuen, joiden kanssa suhteet olivat suurimmaksi osaksi vain fyysisiä Mithlasin kykenemättä ja uskaltamatta luoda minkäänlaista tunnesidettä keneenkään. Hän yritti pitää suhteet salassa muuttamalla yhteen suvun omistamista syrjäisemmistä kartanoista, mutta siitä huolimatta sana alkoi levitä.
Jossain vaiheessa muitakin sukuja ja yksittäisiä haltijoita halusi päästä osalliseksi Nightweavereiden puhdistustyöhön ilman, että näitä tarvitsi sen kummemmin houkutella siihen. Osa ei halunnut liata käsiään tai mainettaan, joten osallistumisen sijasta nämä haltijat maksoivat Nightweavereille. Mukaan puoliveristen jahtiin otettiin kaikki kynnelle kykenevät ja ainoana kriteerinä oli puhdasverisyys -myös ihmiset olivat siis tervetulleita. Tällä tavalla Nightweaverit pääsivät paremmin perille siitä, mistä suvusta heidän tulisi ottaa pojilleen morsiamet. Nightweavereille oli kehkeytynyt tarkka standardi kenet ottivat omaansa jatkamaan, sillä tulevien miniöiden oli suotavaa jakaa sama ajatusmaailma -liian herkkähermoiset kun eivät kauaa jaksaisi heidän puuhia katsella. Malkar saatiin varsin nopeasti pois poikamiesmarkkinoilta ja Ender oli ehtinyt naimisiin jo vuosikymmen ennen tätä, mutta veljistä masentavin ja epäsuotuisaan maineeseen ajautunut Mithlas oli vaikea saada herättämään kenenkään kiinnostusta, eikä Nightweavereiden päät halunneet pakottaa turhaa vaimoa yhdellekään lapselle. Huhut ja kolkko olemus eivät kuitenkaan karkottaneet aivan kaikkia, vaan muuan haltijasuvun nuori tytär, Amadrya, jota miehen synkkä olemus kiehtoi, alkoi viihtyä tämän seurassa enenevissä määrin. Nightweaverit pitivätkin tätä erinomaisena miniänä ja ovat jo vuosia työntäneet nuorta naista Mithlasille milloin pyytäen tätä mukaan vierailemaan poikansa luona kartanossa, milloin kutsuen Mithlasin ja Amadryan aivan sattumalta samaan aikaan Nightweavevereiden katon alle. Samalla he ovat yrittäneet saada Mithlasin lopettamaan hävyttömän elämäntyylin ylläpitämistä.
˚.𓍊𓋼𓍊Ominaisuudet𓍊𓋼𓍊.
14/15
Kekseliäisyys 4/5 Kestävyys 2/5 Ketteryys 2/5 Refleksit 3/5 Voima 3/5 | Mithal on ominaisuuksiltaan melko keskivertoinen. Jalka hieman syö miehen liikkuvuutta, eikä tämä ole yhtä ketterä kuin muut. Reaktiokykyyn tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Fyysisesti haltija ei ole se kestävin tai voimakkain, mutta näiden ominaisuuksien vajeen hän korvaa terävällä ajatuksenjuoksulla. |
𓋼𓍊 𓆏Taidot˖ֶָ𓅫𓏲
21/25
Kombattitaidot 5/10 Metsästys 3/10 Parantaminen 3/10 Selviytyminen 5/10 Tietämys 5/10 | Mithlas on keskinkertainen taistelija, joka kyllä selviytyy kombatti tilanteista, muttei vedä vertoja etevämmille. Metsästämisessä haltija on keskivertoa alempana. Hän voisi olla siinä parempikin, mutta viitseliäisyys on tässä kohtaa suurena tekijänä taidon kehityksen pysähdykselle. Mithlas tietää parantamisesta perus jutut, mutta häneltä ei kannata tulla pyytämään apua sen asian tiimoilta. Mithlasin selviytymistaidot ovat keskitasoa ja elettyään varsin yksivärisessä ympäristössä on haltija tietämys jäänyt perustasolle. |
𓋼𓍊 𓆏Taikuus𓍊𓋼𓍊.
15/15
Muodonmuutos, fyysinen 2/10 Elementti: vesi 5/10 Illuusio 8/10 Loitsupussit 0/5 | Mithlas on etevä illuusioissa. Erityisesti varjoilla ja ympäristön ulottuvuuksilla leikkiminen kuuluvat miehen bravuuriin. Hän pystyy myös vääristämään niin omaa kuin muiden olemusta. Hän osaa luoda taitavasti ääniä, tuoksuja, makuja ja harhakuvia. Mithlasin elementti on vesi, mikä kiertää Nightweavereiden suvussa ja jota Mithlas on opetellut periaatteiden vuoksi. Mithlas kykenee nostattamaan maasta kosteutta, joka muodostuu sankaksi sumuksi ja mikä on ollut erittäin tärkeä asia opeteltavaksi elementin käytössä. Hän saa myös muun muassa aikaan tulvia ja voi siirtää maan kosteutta toisaalle aiheuttaen ongelmia viljelijöille. Jo varhain Mithlas oppi kuun vaikutuksen veteen, mitä hän hyödyntää vahvistavana tekijänä veteen liittyvässä magiassa. Muodonmuuttajana Mithlas osaa ottaa korpin muodon, jolloin tämän on helppo suunnistaa yläilmoista niin kotiin, kuin puoliveristen kyliin. Loitsupussit ovat olleet pannassa Mithlaksen suvun parissa, joten hän ei ole sellaisia koskaan päässyt käyttämään |
𓋼𓍊 𓆏 Nippelitietoa 𓍊𓋼𓍊.
♡Mithlasilla ei itsellään ole henkilökohtaisesti mitään puoliverisiä vastaan. Toki vuosia jatkunut aivopesu näiden saastaisuudesta on jonkin verran vaikuttanut miehen kuvaan, mutta mieluummin hän vain välttelisi kuin tappaisi heitä.
⟿Keräilee pieniä muistoesineitä jokaiselta puhdistusretkeltä, jotka inhottavat miestä enemmän kuin ilahduttavat.
⟿Keräilee pieniä muistoesineitä jokaiselta puhdistusretkeltä, jotka inhottavat miestä enemmän kuin ilahduttavat.