"Rude" Pandra Heartbrow

Rude varttui metsän keskellä Vierveilin lähistöllä. Tuolloin häntä kutsuttiin vielä Pandraksi. Hänen vanhemmat, Gwenore ja Eldric, ammensivat elannon myymällä metsän antimia ja kymmenen vuotta Pandraa vanhempi veli Sandors kaitsi sisartaan vanhempien tehdessä viikosta kahteen venyviä reissuja kaupunkiin. Sisarukset oppivat varhain selviytymään luonnossa kaksistaan ja suunnittelivat menevänsä maailman ääriin, kunhan Pandra olisi tarpeeksi vanha. Pandran elämä sai ensimmäisen käänteen, kun tämän kotiin linnoittautui joukko metsässä samoilleita miehiä. Pieni Pandra joutui seuraamaan sivusta, kuinka joukko pahoinpiteli ja hyväksikäytti seitsemäntoistavuotiaan Sandorsin niin huonoon kuntoon, ettei tämä enää kävellyt. Tuttu ja turvallinen koti muuttui yhdessä hujauksessa kauhujen taloksi, josta Pandra halusi pois. Tämä yritti karata pariin otteeseen, mutta häntä paljon vahvemmat ja nopeammat miehet raahasivat tytön takaisi alta aikayksikön. Vasta vanhempien kotiin palaaminen laittoi pisteen miesten hirmuteoille ja Eldric sai ajettua köörin tiehensä. Rampautunut Sandors ei luonnollisestikaan ollut enää oma itsensä. Tämä ei voinut tehdä muuta, kuin istua ja masentui jäädessään paitsi kaikesta, mitä enne saattoi tehdä tuosta noin vain.

Vastuu vaihtui ja Pandra alkoi hoitaa veljeään. Sisko teki kaikkensa piristääkseen tätä, mutta veljen mieli oli kehon lailla niin turmeltunut, ettei tämä nähnyt iloa niissä pienissä asioissa, joita sisko tälle tarjosi. Sandorsia jopa suututti se, että häntä hoidettiin kuin vauvaa ja joka kerta, kun Pandra yritti auttaa veljeään, tämä alkoi kirota ja kutsua siskoaan Rudeksi. Pandra oli tietenkin tolaltaan ja alkoi ottaa etäisyyttä veljeensä. Eräänä yönä Sandors oli päättänyt, ettei halunnut enää elää ja otti henkensä.

Pandra eli kauan surussa, yrittäen unohtaa kaiken mitä tapahtui vuosia sitten heidän oman kodin suojissa. Täytettyään seitsemäntoista hän muisti suunnitelman maailman ääriin matkaamisesta. Vaikka veljeä ei enää ollut, eikä hän ollut ollut enää oma itsensä miesten hyökkäyksen jälkeen, halusi Pandra silti muistaa tästä vain kaiken hyvän ja tehdä matkan hänen kunniaksi. Matkaa aloittaessaan Pandra ei osannut villeimmissä kuvitelmissaankaan arvata ryhtyvänsä varkaaksi. Hän oletti, että seikkailijana hän selviytyisi vallan mainiosti, mutta huomasi pian, että sen tyylinen elämä toisinaan otti enemmän kuin antoi. Niinpä hän pakon edestä alkoi näpistää pääasiassa ruokaa, joutuen pian laajentamaan vaatteisiin ja työkaluihin. Vastoinkäymisten jälkeen Pandra lyöttäytyi yhteen häntä vanhemman Dorian Glowstreamin kanssa, joka hurmasi nuoren naisen oitis. Dorian veti Pandraa kuin pässiä narussa, eikä hupakko kyseenalaistanut lainkaan tämän hämäriä puuhia, joihin kuului metsissä samoilevien ryöstämistä, kiristämistä ja muuta mukavaa, vaikka tämä kaikki olikin vastoin Pandran moraalia. Dorian piti Pandraa jonkin aikaa matkaseuranaan, kunnes kyllästyi tähän. Hän vei pahaa aavistamattoman Pandran keskelle ei mitään, riisui tämän ilkosilleen, iski puukolla kylkeen vieden mukanaan kaiken, mitä Pandralla oli mukana. Samoiltuaan jonkin aikaa elämän ja kuoleman rajamailla, kylmissään ja kutakuinkin tajuissaan Pandra törmäsi suureksi onnekseen kasveja keräämässä olleeseen naiseen. Tämä ruokki, hoiti ja vaatetti Pandran, joka, vaikka kiitollinen olikin, lähti naisen luota yön hiljaisuudessa vieden samalla mukanaan kaiken, mitä tarvitsi. Ei enempää. Yhtä kokemusta rikkaampana Pandra jatkoi samaa rataa jolla oli aloittanutkin -varastamalla ja tekemällä hanttihommia. Tällä kertaa hän tunsi ansainneensa veljen antaman nimen, alkaen esitellä itsensä Rudena.