Vaeril on perheensä hylkiö, joka on elättänyt itsensä palkkasoturin töillä.

Vaeril tunnetaan tietyissä Astrean piireissä hyvin. Mies on hyvää mainetta kerännyt palkkasoturi, jonka ansioluettelo on muutamaa epäonnistumista lukuun ottamatta puhdas. Haltija ei pidä ääntä itsestään vaan on antanut tekojensa puhua puolestaan. Vielä pienempi piiri tietää Vaerilin juurista ja siitä, että tämä on potkittu ulos perheestään.

Vaerilin ensivaikutelma on kaksijakoinen ja riippuvainen siitä, missä tilanteessa miehen kohtaa. Pääasiassa haltija on ryhdikäs ja horjumaton, eikä kovinkaan moni välttämättä halua jäädä vapaaehtoisesti sen tielle. Harvoina hetkinä Vaeril voi vaikuttaa pehmeämmältä ja nöyremmältä mieheltä, joka väistää mieluusti muita. Kumpikaan versio ei ole helposti lähestyttävä, eikä mies hae huvin vuoksi kontaktia muihin. Tämän lisäksi Vaerilissa on alituinen alavire siitä, ettei kaikki ole aivan sitä, miltä päällisin puolin näyttää.

Ääninäyttelijä: Sugita Tomokazu

Vaerililla ei ole vakituista asuinpaikkaa ja se yöpyy milloin missäkin. Mies suosii erilaisia tavernoja ja kievareita, mutta tarvittaessa nukkuu taivasalla.

Ulkonäkö

Vaeril on hyväkuntoinen ja ulkoiselta habitukseltaan raamikas ilmestys. Hartiat ovat leveät, eikä ole epäselvää, etteikö mies olisi hyvässä fyysisessä kunnossa. Haltijan piirteet ovat voimakkaat ja teräväreunaisen jykevät. Iho on vaaleahko, mutta saa kesäaikaan voimakkaan rusketuksen. Korvat ovat selvästi suipot ja oikea korva on nyrhiytynyt epämuodostuneeksi. Vaeril on pitkä ja erottuu räikeästi massasta.

Vaerilin hiukset ovat punaruskeat ja lyhyet. Niska ja päänsivut on leikattu miltei kaljuksi ja päällä on pitempää, itsepäiselle laineelle kaartuvaa hiusta. Hiukset ovat vallattomat ja tunnultaan pehmeät. Haltija ei juurikaan panosta kasvojensa siisteyteen ja lyhyt parta on tuttu näky Vaerilin kasvoilla. Liian pitkäksi mies ei kuitenkaan anna partansa kasvaa, sillä siinä on samaa punaisuutta kuin hiuksissakin.
Mantelinmuotoiset silmät ovat väriltään vihreät. Silmien ilme on päällisin puolin neutraali, mutta pahaenteisyyteen taittava.

Liikkuva elämäntyyli on syönyt vaatekertoja, eikä Vaerilin vaatteet ole enää kovinkaan siistissä kunnossa. Haltija suosii liikkuvuutta tukevia vaatteita, eikä siedä huonosti istuvia vaatekappaleita yllään. Vaatteet ovat tyyliltään hillittyjä ja maanläheisiä, mutta kertovat kyllä, ettei Vaeril ole mikään kerjäläinen.

Haltijasta näkyy eletty elämä. Kädet ovat tehdystä työstä karheat ja ajan kanssa sattuneet haaverit ovat jääneet muistoiksi käsiin. Kaavan rikkoo vasemmassa kädessä peukalon ja etusormen väliin jäävän lihaksen selvä pistojälki.

Luonne

Ikä ja kokemus ovat tasoittaneet Vaerilin teräviä piirteitä vain hieman. Mies on valpas ja saattaa muiden mielestä vaikuttaa ylivirittyneeltä. Taikuuden puutoksen myötä haltijan aistit ovat huomattavan terävät ja se tuntuu aistivan ympäriltään kaiken. Moinen tarkkaavaisuus on niin siunaus kuin kirouskin. Kehitys tähän suuntaan alkoi jo lapsena, kun Vaeril ei oppinut kasvatusvaiheessa kiltteyttä ja toisten huomioon ottamista. Näiden sijasta mies tietää erinomaisesti miten toisten elämästä voi tehdä kurjaa pelkällä olemassaolollaan. Lapsuusajan ahdistuneisuus ja riittämättömyyden tunteet ovat yhä läsnä miehen arjessa.
Vaeril työskentelee itselleen ja itseään varten, eikä se miellytä enää muita. Kompromissit ovatkin haltijalle vaikeita, jos se on jo saanut päätettyä jotain. Parhaiten Vaeril toimii yksin ja yhteistyökumppanit se valitsee tarkasti. Palkanmaksajia mies kykenee kunnioittamaan ja se osaa olla myös tarvittaessa riittävän nöyrä sekä kohtelias. Enää Vaeril ei kuitenkaan hae muiden hyväksyntää tietäessään, ettei tule sellaista saamaankaan. Miehen työmoraali on korkea ja se suorittaa parhaan mahdollisen osaamisensa mukaan sopimuksia joissain määrissä kunnioittaen. Itsenäinen haltija saattaa nimittäin ottaa vapauksia suoritustavassa.

Vaeril ei ole kovinkaan sosiaalinen, sillä se on tottunut olemaan yksin ja aina epätoivottu osapuoli. Haltija on vähäsanainen ja kömpelö uusissa tilanteissa, ja sitä on turha etsiä huomion keskipisteestä. Sen lisäksi, ettei Vaerililla ole mielenkiintoa seurustella muiden kanssa, on haltijan olemus luotansa työntävä. Vaeril on yhtä arvaamaton ja levoton kuin häkkiin suljettu suurpeto, joka vain odottaa tilaisuuttaan. Haltijan paineensietokyky ja itsekuri ovat lujia, sillä se on harjoitellut niitä pienestä pitäen. Siltikään itsehallinta ei riitä täysin tukahduttamaan ulospäin aistittavaa vaikutelmaa. Ja mikäli Vaeril jännittyy, muut ottavat usein jo alitajuisestikin etäisyyttä, sillä haltijan aura ei ole pehmeä ja harmittomuutta huokuva.
Palkkasoturi osaa kuitenkin esittää ja vetää roolia epämiellyttävästä alavireestä huolimatta. Vaeril tuntee kohteliaisuudet ja tietää miten erilaisissa tilanteissa pitäisi käyttäytyä. Mies ei kuitenkaan miellytä kuin palkanmaksajaa, ja on täysin päivästä kiinni haluaako se noudattaa normeja. Vähäsanaisena Vaeril ei ole juoruilun perään ja se pitää tietyt salaisuudet juuri niin kauan itsellään, kunnes voi hyötyä niistä.

Haltija edustaa sitä osaa haltijoista, joita pidetään vaarallisina, julmina ja aggressiivisina. Vaeril pitää hallinnasta ja mikäli hallinnantunne lipuu ulottumattomiin, voi tilanteen jälkiseuraukset tulla yllätyksenä. Mikäli Vaeril menettää hallinnantunteen, eikä ole saanut purkaa itseään, ei tapahdu mitään hyvää. Haltija on niin itseään kuin muitakin kohtaan aggressiivinen, eikä kaihda rajuakaan fyysistä väkivaltaa. Äänen korotus, toisten tilan ja koskemattomuuden loukkaaminen eivät hetkauta Vaerilia tilanteen ollessa päällä - ja harvemmin sen jälkeenkään. Mies on katumuksensa jo katunut.

Menneisyys

Vaeril syntyi ei-toivottuna vahinkolapsena, joka jäi välittömästi vanhemman sisaruksensa varjoon. Haltija tottui siihen, eikä kyseenalaistanut tilannetta ennen kuin totuus valkeni sille vahingossa esiteini-iässä. Katkeruus alkoi itää ja Vaeril halusi näyttää olevansa yhtä hyvä kuin sisaruksensa.
Näyttämisenhalu purkautui opiskeluun ja taitojen hiomiseen, mutta mikään ei riittänyt. Kaiken kruunasi lopulta se, ettei Vaerililla ollut mahdollisuuksia taikuudessa. Ahdistus ja riittämättömyyden tunteet alkoivat vaikuttaa arkeen ja nuori haltija menetti tuon tuosta malttinsa. Mitä ahdistuneempi Vaeril oli, sitä kovemmin se harjoitteli. Fyysinen rasitus tasoitti mylläävää mieltä.

Sisarusten välinen kilpailu vain lisääntyi, kun mikään Vaerilin tekemisistä ei riittänyt, vaikka nuorikko venytti rajojaan tuon tuosta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mieheksi varttuvan haltijan taidot olivat ikäistään korkeammalla tasolla, mutta niin oli myös raivo ja turhauma.
Kerran kaikki purkautui pahimmalla mahdollisella tavalla. Vaeril menetti itsekontrollinsa täysin ja yllättäen harjoittelusta tuli totisinta totta syystä, jota haltija ei enää muista. Seuraamukset olivat kuitenkin vakavat ja nuori mies sai pakata tavaransa. Vaeril ajettiin pois sukunsa luota ja haltija jätti entisen elämän taakseen.

Aikansa nuori haltija vaelteli omaa paikkaansa etsien, kunnes ratkaisu oli pakko löytää. Vaeril alistui hanttihommiin maatiloilla yösijaa ja ruokaa vastaan. Harjoittelua se ei kuitenkaan hylännyt ja kulkeutui lopulta palkkasoturien maailmaan, jossa aiemmassa elämässä hankitulla osaamisella oli merkitystä.
Vuosien aikana Vaeril kiersi Astreaa ja kerrytti mainettaan palkkasoturina, joka teki kaikkea, jos hinnasta päästiin sopuun. Elämä järjestyi lopulta parhain päin, kunnes Vaeril teki seuraavan virheensä.

Haltija palasi kotiin näyttääkseen mitä oli saavuttanut. Vierailu ei päättynyt hyvin ja oli vähällä, ettei mies joutunut tyrmään rikoksista, joita ei ollut edes tehnyt. Vaerilin entinen perhe halusi hankkiutua lopullisesti eroon häpeätahrasta, joka ei osannut edes taikoa. Haltija pääsi kuitenkin pakoon ja vasta siinä vaiheessa ymmärsi kunnolla, ettei saavuttaisi mitään miellyttämällä muita.

Ominaisuudet 15/15

Taidot 25/25

Taikuus 0/15

Extra

Varusteet
Vaerililla on mukanaan nahasta valmistettu osapanssari, joka suojaa yläruumista ja olkapäitä. Repun sivuun on viritetty varsijousi nuolineen ja selässä keikkuu usein myös salkoase, jonka varsi on valmistettu kestävästä metallista. Varren päässä on kookas, sapelimainen terä. Lisäksi mukana kulkee vaihdellen pienempiä teräaseita, kuten kirveitä, lyhytmiekkoja ja veitsiä. Aseiden ja panssarin lisäksi mukana on kaikkea pientä arjen tarviketta, jotka mahtuvat reppuun.

Trivia
- Sagefall ei ole Vaerilin oikea sukunimi vaan se on itse ottanut sen käyttöönsä.
- Hahmon hyväksyi Sleepless 7.5.2024